Hyvä biisi.
Aaattelin ensin että ...en tiä.. lähteekö tää tästä todellakin johonkin / toimiiko tämä loppuaan kohden. Kyllä. Se toimi. Ja lähti.
Anssi on kuullut neuvoni ja tehnyt kai kokonaisen levyllisen sitä mitä oli 2080-luvulla. Joka on kiistatta yksi parhaita biisejä.......an sich. Maailmassa. Suomlannissa se on ihan kärkikastia millä mittarilla hyvänsä.
Tämä biisi on kuin kotona olisi. Kaikki kasarin lapset ja seisarin ja mitä lie, mitkä on oikeasti ELÄNEET tuolloin, eikä vain tsiiganneet joku aika sitten daihaardin tjns, ymmärtää tämän yskän.
Haikeaa.
Tuo on suorastaan UPEA miten tuolla taustalla lähtee käyntiin / kiihtyy tuo kitara, se on hieno temppu !
Siinä on fiilistä minulle tutusta ja rakkastakin maailmasta, jota ei enää ole.
Tästä ei sen enempää. Hyvältä kuulostaa.
-
Laitan samaa syssyyn vielä tämän, kun piti tehdä oma erillinen juttunsa.
Eli tämä levyn kansi"taide".
^^ ..tuo on sen instasta napattu lainaan tuo kuva.
Eli...onhan se toisaalta ihan hienoa että Anssi on uskonut kansitaiteen jonkun tuttunsa muksujen Mikrosoft-peint taitojen varaan, mutta ...tai siis näin ainakin oletan että on tehty ? Mutta siis, siihen olisi kyllä voinut panostaa paaaaaaaaljon paljon enemmänkin ? Tjns... emmätiä.
Ehkä ei.
P.s Mä en me tonne Konserttisalikiertueelle.Ihan tiedoksi vaan !
Ja enkä ehtisikään ....mitä tässä.. nyt tappelen sekalaisia kuminaamoja vastaan ja Öörl Grein hintoja ja sen sellaista.
Enkä ehkä menisi muutenkaan. Musiikki ei enää kiinnosta ja nappaa minua. Olen saavuttanut lähes Buddhan tason, eikä musiikki tarjoa kuin ärsytystä ja herpaannusta, mutta välillä siitäkin voi vielä jos ei nauttia mutta sitä voi kuunnella ja sen voi ymmärtää ja tunteakin.
Tämä oli ihan hyvä biisi siltikin. Ihanaa neo-kasaria.
Siihen kun moni pystyisi noin laadukkaasti !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti