Jane Jacobs - Kaupungit

                                                       
                                                                    " It´s the Cities stupid ! "

Olen kauan sitten jo tallentanut itselleni PDF:ffänä tällaisen textin jonka alkuperää (blogia) en enään muista, mutta tämä on niin fundamentaalisen valaiseva ja tärkeä, eritoten meille Suomalaisille, -kirjoitus, että muotoilen tästä oman lyhennelmä-tiivistelmä-esitelmä-versioni teille, tässä ja nyt. Kursivoitu teksti on alkuperäisen lähteen ja muu omaa tajunnanvirtaani. No ei tämä itseasiassa ole lyhennelmä vaan pikemminkin pidennelmä, mutta kyllä kiehtovaa luettavaa. Mutta olkaa varoitetut, tämä on ihan saatanallisen pitkä !!. Jotkut sanat / sanavalinnat ovat tietenkin omiani kuten esim. "neekeri" ja olen Suomentanut kaiken "vapaasti" / omasta päästäni ja vähän netinkin avulla :).

Eli kyseessä on akan nimeltä Jane Jacobs http://en.wikipedia.org/wiki/Jane_Jacobs  joka muutti 1960-70 luvuilla ainakin Amerikkalaisten käsitystä kaupungeista ja vaikutti vähintäänkin "kaupunkisuunnittelijoihin"  ja kyseisen, hänen mukaansa ´pseudotieteen´  olemukseen,  -ajatusten esitelmä, jonkun Blogaajan toimesta.

Hänen mukaansa Makrotalouden analyysin oikea yksikkö ei ole maa, vaan kaupunki. 
Jacobs päätyi tähän  ymmärrykseen 1970-luvulla vallinneen "stagflaation" seurauksena.

(Stagflaatio = pysähtyneisyys + inflaatio [hintojen nousu] )

Yhtäaikaista työttömyyttä ja korkeaa inflaatiota, jonka ei pitäisi olla mahdollista sen enempää (Vasemmistolaisen) Keynesiläisyyden kuin (Oikeistolaisen) Monetaristisen taloudenkaan mukaan. Näiden oli oletettu kumoavan toisensa / tasapainottavan. Hän osoitti, että tämä tila

-korkeat hinnat, ei tarpeeksi töitä-  on täysin normaalia takapajuisille seuduille ; länsimaiset ekonomistit (talouden kanssa häärivät herrankekkanat) luulivat väärin, luullessaan, että Smithin ajan(?)  sangen osuva, mutta jatkuva taloudellinen buumi on pysyvä olotila. 

Se hämärtää taloudelliset faktat kun taloutta ajatellaan Nationalistisesti / Kansantaloutena (koko maan mittakaavassa). Mutta kun otamme nämä kakkulat silmiltämme, näemme maailman koostuvan, ei niinkään   kehittyneistä &  köyhistä -kansakunnista, vaan dynaamisista ja köyhistä seuduista. Yksi tämän näkökulman loisteliammista eduista on itseasiassa se, että tulemme tietoisiksi takapajuisista (kehittymättömistä / kehityksestä jälkeenjääneistä) seuduista täällä "Ensimmäisen maailman" sisällä ja tajuamme niiden seuraavan täsmälleen samaa dynamiikkaa kuin koko "Kolmas maailma". Toki nämä seudut ovat nykyaikana usein jo suht mukavia / tasokkaita, johtuen rikkaampien seutujen tulonsiirroista yms. maksuista. Mutta ne ovat siltikin itse, taloudellisesti passiivisia.

Ja nämä dynaamiset seudut ovat kerääntyneet kaupunkien ympärille. (Se yksi selkeä poikkeus tietenkin on ; seudut jotka on kuin varastoja, seudut jotka tuottavat jotain tai joista löytyy resursseja / materiaaleja. Niihin palataan myöhempänä. Mainittakoon nyt vain se, että nämä seudut ovat rikkaita koska kaupungit haluavat niide resurssit ja tulevat ne hakemaan. Arabien ei tarvinnut ylittää valtamerta löytääkseen öljylleen ottajia).

Kaupungit ja Maanviljelys

Mutta eivätkö kaupungit nouse esiin maanviljelyksen kautta ja riipu siitä ?. Ei : kaiken taloudellisen edistyksen alkuperä on kaupungeissa, Jacobs sanoo ja lisää kärkkäästi, että kaikki viljelyskulttuurinkin edistys on kotoisin kaupungista. Merkittävät edistysaskeleet kuten mekaaniset Elonleikkuukoneet (Puimuri) ja sähkö, keksittiin ja otettiin käyttöön kaupungeissa tai niiden läheisyydessä ennenkuin niitä sovellettiin kauempana oleviin maanviljelysalueisiin. Parannukset tuottavuuteen maanviljelyksessä alkavat aina kaupunkien läheltä ja levittäytyvät.. sitten ympäri plääniä.

Se mitä ajattelemme puhtaasti maalaismaisena toimintana, onkin usein alkanut kaupungeista. Esimodernissa Euroopassa elintärkeä ´kotiteollisuus´ oli kudonta ; mutta ennenkuin kangasta kudottiin kotimökeissä, tämä taito uudelleenlöydettiin ja käytäntöönsovellettiin kaupungissa. Pimeän Keskiajan talonpojat / juntit elivät vellillä (gruel) ; leivänteon taito niinikään uudelleen haablattiin kaupungissa (ja kaupungilaisleivän takia, oli kaupungeilla omia peltoja).  Omilla maaseutualueillamme on suunnattomia Rancheja / maatiloja joilla elukoita lihotetaan teuraalle ; nämä elikot ovat siirrännäisiä / istutuksia (Lehmän siirtoja / siirrännäislehmiä :) Kansas Cityn ja Chicagon kaupunkien varastoista, karjapihoilta.

Jacobs myös kuvaili Irlannin kyvyttömyyttä kääntää kurssinsa 1840-luvun katastrofaalisen nälänhädän jälkeen.

 (Tuhoten tällä käsityksen, että sukupolvet spontaaneja kaupunkeja nousivat esiin maanviljelyksestä).

: Ei ollut satamia vastaanottamaan avustus tarpeita.... Ei ollut myllyjä joilla jauhaa avustus jyviä. Ei ollut mitään mekaniikkaa tai työkaluja ja laitteita joilla rakentaa myllyjä. Ei ollut uuneja leiväntekoon. Ei ollut mitään keinoja  levittää tietoutta satojen kasvatuksesta, muuta kuin perunan. Ei ollut mitään keinoja jakaa muidenkaan satokasvien / -kasvatettavien siemeniä, saati sitten tehdä saatavilla olevaksi niitä työvälineitä joilla voi vaihtaa sadosta toiseen. (vaihtaa siis sitä mitä viljelee).
Varmastikkin Irlantilaiset olivat joutuneet tähän tilaan, koska heitä pidettiin rautaisessa sosiaalisessa ja taloudellisessa alistus / tukahdutus -alistuksessa. Mutta tämän sorron / tukahdutuksen / alistuksen, itse ydin -ja syy miksi se oli niin tehokasta ja tehnyt Irkuista niin avuttomia- oli kaupunki teollisuuden systemaattinen tukahdutus / sorto. Periaatteessa samaa sortoa mitä Englantilaiset yrittivät epäonnisesti pakottaa Amerikan siirtokuntien pikkukaupunkien teollisuuden niskaan.

Lähempänä kotia (Amerikka) tässä on raportti eräältä Henry Grady:lta, joka vuonna 1880 sanoi Pickens Co.Georgiassa pidetyistä hautajaisista (muutamaa vuotta aiemmin tapahtunutta).


: Hauta kaivettiin louhittiin läpi umpimarmorin, mutta marmorinen hautakivi tuli Vermontista. Tämä tapahtui mäntymetsikössä, mutta mäntyinen arkku tuli Cincinnatista. Rautavuori varjosti tapahtumaa, mutta arkunnaulat ja ruuvit ja lapio tulivat Pittsburghista. Kovaa puuta ja metallia kun oli vaikka lampaat söis, ruumis heivattiin vankkureihin Eteläisestä Bendistä, Indianasta. Lähellä kasvoi Hikkorilehto  (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hikkorit), mutta hakku ja lapionkahvat tulivat New Yorkista. Kuolleen miehen päällä ollut puuvillapaita tuli Cincinnatista, takki ja alkkarit Chicagosta, kengät Bostonista ; asetellut kätensä verhonneet valkeat hanskat New Yorkista... Tuo paikka itse, niin (käyttämättömistä) luonnonrikkauksista pursuava, ei tarjonut hautajaisiin itse mitään muuta kuin tuon kalmon ja rei´än maassa ja olisi luultavasti nekin sisääntuonut jostain muualta jos olisi voinut.

Grady kuvailee tässä niin kaunopuheisesti passiivisen talousalueen olosuhteita : huolimatta kaikista resursseistaan, tällainen alue ei tee mitään.


Maahantuonnin  / tuonnin (Import) korvaus / syrjäytys.


Seuraava askel, jota Grady ei ota, on noteerata, ettei mitkään näistä tuomisista ole Atlantasta, 80 mailin / n.129 Km päästä. Kaikki kaupungit eivät ole dynaamisia taloudellisia yksiköitä ; 1880-luvun Atlanta oli yhtä passiivinen ja tuottamaton kuin sen maaseudun rajamaatkin.

Se puuttuva prosessi -kaiken taloudellisen elämän kone, Jacobsin mukaan- on Sisääntuonnin / Maahantuonnin (Import) korvaus. Hän illustroi (kuvaa) tätä teollisen elämän alulla Japanissa. Myöhään 1800-luvulla alkaen Japani maahantoi polkupyöriä. Tokioon nousi korjauspajoja, jotka aluksi kannibalisoivat (purkivat) rikkinäisiä  fillareita osiksi. Kun näitä lafkoja oli tarpeeksi, työpajat alkoivat tuottaa itse joitain, kaikkein käytetyimmistä osista paikallisesti. Yhä usempia ja useampia osia tehtiin, kunnes lopulta Tokio saattoi tuottaa itse omat fiudensa ja viedä niitä muihin Japanilaiskaupunkeihin. Joissa tämä koko prosessi niinikään kierrähti käyntiin.

Tämä prosessi ei ainoastaan luo töitä, se luo experttiyttä (erityisosaamista) ja innovaatiota : kaupungit oppivat ratkaisemaan ongelmia uusilla tavoilla, ja siirtävät yhden asian tuottamis osaamisensa toiseen. Ja tämä luo vaurautta : sisääntuonnin korvauksen myötä kaupunki rikastuu, sillä  sillä ei vain ole vielä käyttettävissään sitä mitä on sisääntuonut(polkupyörät) vaan sillä on nyt myös varaa uusiin, kalliimpiin tuotteisiin (Maahantuotaviin / ulkoatuotaviin).

Näin jokainen kehittynyt kansakunta sai alkunsa -Eurooppa, Amerikka, Aasian nousevat taloudet- ei ole juuri muuta tapaa / mahdollisuutta.

Dynaaminen kaupunki muutta sen omat rajaseudut siksi, mitä Jacobs kutsuu nimellä Kaupunki Alue (City Region). Hän painottaa, että nämä ovat niitä ainoita seutuja joissa kehitys kulkee tasapainossa. Läheisiä maatiloja vie eteenpäin vallankumouksellisesti, kaupungeissa kehitetyt tuottavuuden parannukset ; tämä vapauttaa työvoimaa tehtaisiin ja muuta kaupungista siirrettyä työtä. Pääomaa on saatavilla siviiliasiohin ja infrastruktuurin parannuksiin.

Toimiva Kaupunki Alue ei tarvitse "kehitys Experttejä" se kehittyy itse / kehittää itse itsensä. Amerikka on maa joka on epätavallisen siunattu näillä Kaupunki Alueilla -vaikka sen on vielä kaukana siitä, että olisi niiden peittämä. Esim New Hampshiren eteläinen reuna osuu Bostonin kaupungin alueeseen- fakta joka ärsyttää New Hampshiren viranomaisia, jotka luonnollisesti suosisivat mieluummin sitä, että kehitys levittäytyy tasaisesti pitkin osavaltiota. Mutta Kaupunki Alue itsepintaisesti kieltäytyy ulttumasta niin kauas.

Epätasapainoiset Alueet

Kaupungit luovat 5 voimaa jotka kurkottavat ulos, muuttakseen ympäristöään tai maailmaa 

1. Niiden tarvike-nälkä
2. Niiden suuri määrä työtä
3. Niiden tuotannon parannukset
4. Kaupunkityön "siirrännäiset" (maaseudulle)
5. Pääoma

Ehkäpä Jacobsin hyödyllisin hoksaus on se, että nämä voimat toimivat tasapainossa vain kaupungeissa ja Kaupunki Alueilla. Niiden ulkopuolella, ne toimivat yksittäin ja useimmiten tuhoisasti. Yksi kerrallaan :

"Tarjonta / tarvike / Resurssi -alue" (Supply Region) on resurssien lähde. Me ajattelemme resursseja rikkauksina, mutta olisi realistisempaa sanoa, että kun Jumalat haluavat kirota alueen, tekevät ne siitä resurssirikkaan.

Tällaisista alueista voi tulla satumaisen vauraita. Resurssit mahdollistivat Amazonin kumibuumin 1900-luvulla, tekivät Uruguaista vuosikymmeniä myöhemmin Etelä-Amerika itsetyylitellyn Sveitsin ja antaa Saudi-Arabialle tänäkin päivänä sen miljardit.  Ongelmia tulee kun resurssit siirtyvät muualle (kuten Amazonissa kävi) tai niistä tulee vähemmän elintärkeitä (niin kuin silloin, kun muovi ajoi Uruguailaisen nahan kysynnän alas) tai kun ne vain yksinkertaisesti loppuvat, (niinkuin öljylle tulee lopunkaiken käymään).

Kaupunki Alue on tottunut muutokseen, se innovoi jatkuvasti ; Resurssi Alue (Supply Region) ei ole. Se kohtelee resurssejaan luojan lahjana, oletetusti  ikuisena myötätuulena ; se valmistautuu "buumin" loppuun vain puolivillaisesti, ja kun se iskee käy kakkelisti. Nyt jo Saudi Arabia, väenpaljoutensa kanssa joka on triplautunut parissa sukupolvessa, täytyy luokitella köyhäksi eikä rikkaaksi kansakunnaksi / maaksi, eikä se oikea kriisi ole vielä edes alkanut.

Ja korostettakoon, että nämä tapaukset ovat niitä onnekkaita, joissa paikalliset hyötyvät resurssista. Aymara inkkarit, jotka epäonnekseen asuivat lähellä Potosia, eivät hyötyneet sen Hopea rikkauksista ; heistä tuli Espanjalaisten orjia. Muinainen Egypti ei ikinä onnistunut muuntamaan (uudelleen sjoittamaan) vaurauttaan jyvissä yms. valtaan tai kehitykseen : siitä tuli yksinkertaisesti ensin Kreikkalaisten ja sitten Roomalaisten viljavarasto.

Kaupungin kehitys usein luetaan hyvän sijainnin ansioksi ; mutta hyväkään sijainti ei voi siirtyä mihinkään. Emmekö me esim olettaisi, että New Englandin suurimman joen suu olisi sen kaupankäynnin keskus?. Mutta sanotaanko Old Saybrook ei ollut ikinä paljonkaan väärti ; Boston taasen oli.


( On siltiki tärkeä poikkeama : kaupungit voivat kehittyä Resurssi Alueelle / Alueilla. Se vaikuttaisi kuitenkin olevan sääntönä, että tämä vaikuttaisi tapahtuvan epätodennäköisimmin, kaikkein suotuisimmilla alueilla. Se oli Pohjois USA ei rikas maanviljelys  -Etelä, joka teollistui. Japani on sangen merkittävissä määrin luonnonvaraton ; Englantikaan ei ole missään mielessä mikään aarreaitta. Ensimmäinen Pimeiltä Ajoilta palautunut / selvinnyt Eurooppalaiskaupunki oli Venetsia joka sijaitsi suolla / suossa.)

Kaupungit tuottavat töitä ja imevät väkeä maaseudulta. Tämäkin voi luoda tilapäisvaurautta. Jacob tajoaa esimerkiksi Naziparon kaupungin Meksikosta, jonka ainoa taloudellinen resurssi on Los Angelesissa työskentelevien Meksikolaisten lähettämät maksuosoitukset / rahalähetykset.  Ne on sijoitettu viisaasti  -elämä on suht mukavaa niille, jotka ovat jääneet asumaan tuohon pikkukaupunkiin-  mutta kaikki yritykset pystyttää paikallinen talous, ovat epäonnistuneet.
Työläiset ovat harkinneet oman tehtaan pystyttämistä Naziparroon, mutta se on asiakkaille ja tavarantoimittajille liian kaukana keskellä ei-mitään.

Ja tämä on vasta se Paras Tapaus. Se yleinen kohtalo töitämenettäville seuduille on ihmisten lähtö, sukupolviksi. Elämä pysyy samana niille jotka eivät lähde, tai se lähtee lässähtämään ; kaikki muuttavat pois ja asutuskeskuksista / paikasta tulee aavekaupunkeja.

Tuottavuus, niin avulias / hyödyllinen kaupungissa ja Kaupunki Alueilla, on katastroofi maaseudulla.  Jos jokin parannus mahdollistaa yhdelle miehelle tehdä kuuden miehen työn, jäljelle jäävät 5 miestä ovat ´ylimääräisiä´ eli työttömiä ja todennäköisesti palkkauskelvottomia / työllistämiskelvottomia.

Esimerkiksi 1790-luvulla esiteltiin Skotlannin Ylämaille uusi Lammas-lajike, joka korvasi paikallisen miniatyyrisen lampaan. Uusi lammas kukoisti siellä, mutta sille laitumia saadakseen, hätistettiin maalaisjuntit / talonpojat mailta pois -kodeistaan tulella ja pistimillä häädetttynä, monet nälkiintyivät kuoliaaksi ; toiset ajelehtivat Skottilaisiin kaupunkeihin-  joissa ei ollut heille työtä ; jotkut tulivat Lairdinsa (Skottilainen Kartanonherra) myymäksi, määräaikaisiksi  palvelijoiksi (orjiksi?). Onnekkaat muuttivat maasta.

20-vuosisadalla Intia kehitti kutomakoneen joka toimi polkupyöränrenkaalla, joka sallii yhden kyläläisen tehdä tusinan kyläläisen työn. Intia ei ole kyennyt tätä keksintöä promoamaan / myymään, koska sillä ei ole mitään keinoa sisällyttää itseensä niitä satojamiljoonia kyläläisiä joiden elinkeinon se tuhoaisi. 
Tällaiset parannukset toimivat vain Kaupunki Alueella, jossa ´ylimääräinen´ työläinen voi siityä toisiin töihin.

Kehittynyt kaupunki voi tuottaa "siirrännäisiä" : sen tehtaat ovat tarpeeksi itsenäisiä, jotteivät enään riipu kaupungin sisäisistä, toisiinsa liittyneistä tavarantoimittaja ketjuista, vaan voivat liikkua minne vain maailmassa. Vuosikymmeniä, köyhät alueet ovat himonneet näitä "siirrännäisiä", koska ne luovat työtä. ( Jollei jopa vuosisatoja : Tsaari Pietari Suuri toivoi kehittävänsä Ryssää periaatteessa, juuri näillä "siirrännäisillä").

Mutta johtuen juurikin näiden "siirrännäisten" lähes-itsenäisyydestä / -riippumattomuudesta, ne eivät luo kehitystä. Tehtaat (tai mikä vain siirrettävä työ-operaatio) eivät ole kehityksen syy, ne ovat myöhäis seuraus.

Jacobs tarjoaa mieltäylentävän / valaisevan vertauksen. 

Vuonna 1975 Iranin Shaahi allekirjoitti sopparin, rakentaa Isfahaniin suunnattoman Helikopteritehtaan. Päämääräinen urakoitsija oli Textron, joka perusti alaosaston / tytär-yhtiön Eulesiin, Teksasiin. Joka käsittelisi itse Helikopterin kehityksen. Tehtaan rakennus ala-urakoitettiin yhä edelleen Pohjois Karoliinaan, Charlotten kaupunkiin  Jones Construction Co:lle. Jones delegoi (jakoi työn) tehtaan sähkö-osion Howard.P.Foley Co:lle Washington DChe ; Foley puolestaan työllisti 6 sähkö-alan tukkukauppiasta esim, S-Tran Products Alexandriasta Louisianasta, joka puolestaan taas ala-urakoitutti vaihdelaitteiston General Electrikille johon liittyi tehtaita Teksasissa, Pohjois-Karoliinassa, Illinoisissa ja Iowassa. Jones ala-urakoitutti ilmastoinnin ja putkityöt Sam.P.Wallacelle Dallasiin, Teksasiin, jonka alihankkijoiden verkosto kattoi 150 yhtiötä.

Shaahi luuli ostavansa kehitystä, tehden Iranista kehittyneen maan. Mutta hän ostikin vain tehtaan, vaikkakin sangen suuren. Se mitä hän tarvitsi ollakseen kehittynyt, oli se mitä hän ei voinut ostaa : se tuhansien yhtiöiden verkosto joka yhdessä mahdollisti USA:lle tuo tehtaan rakentamisen.
( Lopunkaiken hän ei saanut edes tehdastaan, hänet syöstiin vallasta kun tehdas oli vasta kolmas-osan valmis )

Ja lopuksi, kaupunki synnytää jättimäisiä pääomavirtoja, joita  voidaan käyttää / käyttöönottaa ympäri maailmaa. Mutta pääoma yksi ei tee alueesta tuottavaa, syistä jotka nyt pitäisi olla tutut : se ei luo toisiinsa liittynyttä, monipuolista luovien tavarantoimittajien verkostoa.

Esimerkkinä Jacobs kertoo " Tennesee Valley Authority:n"  tarinan, massiivinen projekti, tarkoituksenaan kehittää yhtä Amerikan takapajuisimmista seuduista. Projektion keskiössä oli hydro-elektrooniset padot jotka tarjosivat merkittävän taloudellisen resurssin : runsasta ja halpaa sähköä, joka vetää puoleensa runsaasti sähköä käyttäviä tehtaita.

Se toimi, sikäli että tehtaita tuotiinkin paikalle, töitä luotiin ja maaseutu-elämä parani. Mutta syvemällä tasolla se epäonnistui, koska ei kehittynyt mitään dynaamista, sisääntuonti-korvaavaa Kaupunki Aluetta. 1970-luvulla 40 vuoden, intensiivisä apua -jälkeen, osat tuota seutua olivat edelleen kammottavan köyhiä. Vuonna 1976 kun tämän " TVA-vyöhykkeen " Alabaman osioon avattiin uusi tehdas, saatavilla olevia tuhattaneljääsataa (1400) töitä haki 40,000 hakijaa. Tähän mennessä oli TVA:lta jo loppunut padottavat joet ; sen vastaus oli rakentaa hiilivoimaloita. Joka vähensi seudun hinta-etua, ja sitten vielä ydinvoimaloita, jotka eliminoivat sen.

On myös kaupunki-elämän ohittamia seutuja, kovaatyötä tekeviä alueita jotka elävät nippa-nappa kädestä suuhun maanviljelyksellä, jotka hiljalleen kadottavat kerran omaamiaan taitoja.
Jacobs mainitsee asutuskeskuksen johon hänen tätinsä lähetettiin, lähetyssaarnaajaksi. Tätinsä halusi rakentaa Kirkon, joenpohjasta saatavilla suurilla kivillä ; mutta kyläläiset selittivät kärsivällisesti tämän olevan mahdotonta. Kuten kaikki tiesivät, laasti piti vain pieniä kiviä ja niitäkin saattoi käyttää vain pieniin rakennelmiin kuten savupiippuihin, ei takuulla mihinkään suureen, kuten kokonaiseen muuriin. Tämä ei ollut kolmatta maailmaa, tämä oli 1930-luvun Pohjois-Karoliinaa ja ihmiset siellä olivat niiden jälkeläisiä, joilla oli pitkä muurariuden traditio.


( Tästä johtuen, kun kuulemme äärimmäisen primitiivisen materiaalisen tason ja taitojen kansoista, -esim Tasmaanian Aboriginaalit- todennäköisimmin olemme tekemisissä, emme ihmiskunnan alkukantaisen tason kanssa, vaan kansan joka on langennut alkuperästään).

                          ( Tuota en totaalisesti usko itse, ainakaan noin simppelinä ja selkeänä !).


Kuinka tukahduttaa kaupunkisi


Idea, että taloudet kuuluvat kansakunnille pikemminkin kuin kaupungeille ei ole vain intellektuaalinen hämmennys ; se haittaa taloudellista kehitystä. Eli siis kaupunki(en) kehitystä.

Yksi tapa (tukahduttaa kaupungit) on kansallisten valuuttojen kautta. Valuutan arvo on takaisinkytkentämekanismi. Jos valuutta alkaa lässähtää, tämä toimii automaattisena, väliaikaisena, kalibroituna(säädeltynä) Tariffina (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tariffi) : maahantuoduista tuotteista tulee kalliimpia, maastaviennistä helpompaa. Tämän tulisi kannustaa maahantuonnin korvausta, ja uuden maastavienti-työn kehitystä.

Ja niin se tekeekin, kun joka kaupungilla on oma valuuttansa, niinkuin olikin lähes teollisuuden aikakauteen asti. Kansallisvaluutat taasen ovat koko maan, kaikkien kaupunkien talouksien samea sotku. Tämä on erityisen huono juttu lässähtäneelle / (lamaiselle) kapungille muutoin kukoistavassa kansakunnassa, koska se saa täsmälleen väärää "fiidbäkkiä" (palautetta). Vahva valuutta mahdollistaa halvan maahantuonnin, joka vähentää lama / lässähdys-kaupungin tahdon / voiman korvata niitä (sisään /maahan-tuotuja hyödykkeitä) ja samaa aikaan heikentää kaupungin vientiä.


Vialliseen palautteeseen, takaisinkytkentään voidaan joskus puuttua Tariffeilla. Esimerkistä käy varhainen USA, jonka vientituotteet olivat häkellyttävissä / ylisevuotavissa -määrin, "maalaistuotteita". Valuutta "fiidbäk" palaute periaatteessa neuvoi maata viemään vapaasti, ja tämä tukahdutti kaupunkiteollisuutta. Alkaen vuodesta 1816 hallitus saatoi voimaa Tariffit, suosiakseen / hyödyttääkseen valmistajia. Ja tämä temppu onnistui ; kaupungit saattoivat nyt kilpailla kalliimpia  "imports"  tuotteita vastaan (ulkotuotuja hyödykkeitä vastaan.) Ja alkoivat korvata niitä omilla tuotoksillaan.


( Ongelma oli, että Etelällä oli vahvaa ulosvientiä / vientituotteet, eikä mainittavaa valmistusta. Etelässä Tariffit eivät aiheuttaneet muuta kuin ärsyyntymistä / vaivaa, ja olivat yksi niistä murheenkryyneistä jotka johtivat irtaantumiseen / eroon.)


Teollistuvalla Japanilla oli myös Tariffeja, täytyy vain ihmetellä miksi "Vapaa Kauppa" on tullut kaikkien kansakuntien niskaan pakotetuksi dogmaksi. Vastaus on selvä, siltikin ; ei siksi, että se auttaisi kehitystä - vaan päinvastoin. Se auttaa maita joilla on jo vahva vientitalous.

Tämän lisäksi Jacobs kuvailee, seuraavat "kaupunki talouksien tappajat", tai neutraaliimmin ilmaistuna, laskusuunnan transaktiot / liiketoimet. Nämä ovat :

1.Pitkittynyt asevoimien tuotanto. Monet ihmiset luulevat, - koska ajattelevat Saksan ja USA:n kokemuksia jotka johtivat toiseen maailmansotaan- , että sotaan valmistautuminen / varustautuminen on stimuloivaa. Ja se onkin, kunhan se on tilapäistä.
Ongelma on, että pitkäaikainen militaarinen tuhlailu on periaatteessa ; otetaan kaupunkien vaurautta ja heitetään se menemään. Armeija / Asevoimat imee suunnattomia määriä tuotantoa ja pääomaa, antamatta mitään takaisin. Tuotanto joko kulutetaan / käytetään sodassa tai jaetaan miehityksiin jotka itsessään eivät tuota mitään.

2.Pitkäaikaiset tuet köyhille seuduille. Jacob löytää näistä tuista saman vian kuin militaristisesta tuotannosta : käytetty raha on  steriiliä. Se saattaa parantaa niiden ihmisten elämää joita autetaan / rahoitetaan ; mutta kuten TVA (Tennesee Valley Authority projekti) se ei tuota uusia kaupunkeja, jotka loisivat innovaatiota ja vaurautta.

3. Pitkittynyt   ´Kehitynyt - Takapajuinen´ vaihtokauppa. Olemme nähneet tämän aiemminkin, "istutettujen / siirrettyjen" tehtaiden tai virheellisten pääoman sijoitusten kontekstissa. Ongelmana on kun moisen sijoituksen tuotot sijoitetaan lisään/ enempään  sitä samaa, niinkuin köyhille kansakunnille myönnetyissä pullistelevissa lainoissa.

Nämä maksutapahtumat, Jacob huomauttaa, ovat Imperiumien päähänpinttymä / syventymisen aluetta. Imperiumit rakennetaan kaupungeilla, mutta ne vääjäämättä imevät / lappaavat kaupunkiensa vaurautta näillä epätuottavilla tavoilla, kunnes stagnaatio (paikalleenjämähtäneisyys) ja laskusuuntaisuus astuvat kuvaan.
Opimme yllä, Irlannin nälänhädän maininnalla, että Koloniaaliset vallat olivat aktiivisen vihamielisiä kehitykselle Imperiuminsa sisällä ; sitä pidettiin kilpailuna. Vaikkakaan tämä ei ole enään selvää / julkista politiikkaa, epäilen maailman yhä kärsivän tämän vapaaehtoisen stagnaation syleilyn  seurauksista. Köyhät kansakunnat eivät kehittäneet mahantuonnin korvauksen tapaa, ja rikkaat kansakunnat tähtäävät edelleenkin teollisuudenalan monopolisoimiseen, uuden työn innovoinnin sijaan.

Kaupungit voivat myös puukottaa itseänsä selkään :

Ne voivat rajoittaa yrityksiä / yrittämistä. Ne joilla-on, tykkäävät pitää ne joilla ei-ole bisneksen ulkopuolella, ilmeisesti siinä uskossa, että vauraus on nollasumma peliä ; tuloksena on parhaassa tapauksessa menetettyjä mahdollisuuksia kasvulle (esim) ja pahimmassa stagnaatio ja laskusuunta.

Renesanssin Englannissa esimerkiksi, suurin osa kaupungeista alkoi rajoittamaan käsityöläisten mahdollisuutta viedä töitään toisiin kaupunkeihin, se annettiin monopoliksi vaikutusvaltaisille kauppiaille. Mutta uusi kasvu tulee lähes aina tuottajilta jotka löytävät uutta "vienti työtä" ; Englantilaiskaupungit kuristivat itse oman lupaavan kehityksensä. (Lontoo kukoisti, koska siellä ei ollut moista huu haata).

Halki suurimman osan historiaamme (siis Amerikan) , neekerien yrittelyä on tukahdutettu (kas perkele, ihka oikeaa Rasismia !) siellä, missä ikinä sitä sitten onkin esiintynyt. Joskus se yksinkertaisesti julistettiin laittomaksi, niinkuin silloin kun Washington DC vuonna 1835 kielsi liike luvat (shop license) neekereiltä. Joskus tämä oli epäsuoraa / piilotettua : Rocheterissä New Yorkissa yritteliäät neekerit halusivat rakentaa oman Hotellinsa 1900-luvun tienoilla ja kukaan ei myynyt heille tontteja. Joskus tämä sorto oli hyvinkin julmasti määriteltyä : 1960-luvulla  New York pyysi tarjouksia 37 rakennuksen uudelleenkehittämiseen Harlemiin, ohjenuora sääntöinään vaativat, että firmat saivat tarjota vain kaikkia 37 rakennusta kerrallaan (könttäsumma ?! :)  täten lukiten kaikki mustien / neekerien -firmat ulos tarjouskisasta.

Ne  (kaupungit) voivat yli-erikoistua. Tämänpäivän riemastuttava menestys voi olla huomisen turmio. Liian menestyksekkäästä yhtiöstä / yrityksestä tulee pitkälti omavarainen, sensijaan, että luottaisi toisiinsa yhteydessäoleviin verkostoituneisiin paikallisiin tuottajiin ; nämä sitten kutistuvat / surkastuvat ja niiden mukana uuden työ mahdollisuus.  Tämä on pitkälti se mitä Detroitille tapahtui : kerran niin monipuolinen valmistuksen keskus, se tuotti Amerikan Autoteollisuuden, joka välittömästi omavaraisuuden saavutettuaan, siirsi suurimman osan tehtaitaan muualle, jättäen kotikaupukinsa näyttämään vähän kuin Supernovan jäänteiltä.

1800-luvun puolivälissä tarkkailijat  pohdiskelivat, että tulevaisuuden kaupungin on oltava Manchester. Jota dominoi täysin sen jättimäiset, synkät tekstiilitehtaat. Kontrastina taas Birmingham näytti sekasotkulta, jolla ei ollut yhtä tiettyä erikoistumisalaa, vain lauma pieniä kaiken mahdollisen tuottajia, napeista lasiin ja aseista halpoihin metallileluihin. 

1960-lukuun mennessä vain 2 kaupunkia Britanniassa olivat vielä taloudellisesti elinvoimaisia : Lontoo ja Birmingham. Manchesterin tekstiilitehtaat joutivat pian unholaa kun muu  maailma oppi tekemään kangasta tehokkaasti, eikä Manchesterilla ollut mitään millä korvata ne (tekstiilitehtaat / tuotteensa). Birmingham jatkoi uuden työn lisäämistä, vielä pitkälti High-tech ajalle (suihkumoottori kehitettiin osaksi siellä).

Ne (kaupungit) voivat palvoa bisnestä. Isot firmat puoleensavetävät luonnostaan huomiota ja pääomaa, ne vaikuttavat varmoilta nakeilta. Mutta uuden vientityön  -ja uudet työt- kehittää yleensä nälkäiset nuoret firmat.

Jacobs kertoo kuinka yhden lässähtävän kaupungin uudelleen-elinvoimaisti yksi kapitalisti joka oli tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen tämän : Ralph Flanders joka päätti, että Bostonin ongelma on se, että se pisti kaiken pääomansa tuottamattomiin "bondeihin", muihin kaupunkeihin ja vanhoihin kuolleisiin yrityksiin. Vuonna 1946 hän aloitti pääomasijoitus firman erityisesti auttaakseen Bostonin "start-uppeja" (ja silloin ennekuulumattoman linjan, jossa rahoitetaa nuoria firmoja ottamatta niitä haltuun).  Ja niin kävi, että yksi hänen ensimmäisiä lainojaan oli yhtiölle, jonka oli perustanut 3 Harvardin tiedemiestä (Tracerlab, nykyään EGS Gauging), jotka eivät saaneet mitään jo olemassaolevilta Bostoniin ja New Yorkin pankkiireilta. (Epäilemättä Juutalaisia). Se oli suuri menestys ja Flanderssin yhtiö ARD, tuki vielä muitakin high-tach firmoja (huomattavana esim.DEC) auttaen tuottamaan korkean-teknologian buumin Bostonin alueella. ( ARD itse auttoi inspiroimaan pääomasijoitus kapitalismi teollisuuden kehityksessä).

Miten kehittää ?

Aikojemme äärimmäinen kysymys on, kuinka kehittää talouksia. Kilpailu kapitalismin, fasismin ja kommunismin välillä oli erimielisyyttä tästä asiasta ; nykyään tämä taistelu on erilaisten kapitalismin variaatioiden välillä / välistä. (Islamistinen Fasismi on yksi osanottaja kisaan - kansakuntien jotka ovat jo yrittäneet kaikkea mahdollista muuta epäonnisesti, epätoivoinen oljenkorsi). 

Jos Jacobs on oikeassa, lähes kaikki ovat tämän asian kanssa väärässä, keskittyessään kansakuntiin kaupunkien sijaan, keskittyessään maaseutuun urbaanien alueiden sijaan ja hemmotellessaan itseään laskusuuntaisilla liiketoimilla.

Hyvät aikeet eivät riitä. 1960-luvun alussa Rockefellerit, täynnä sitä standardi dogmaa, että vauraus perustuu maanviljelyskulttuuriin / -viljelykseen, päättivät rakentaa IUD-tehtaan
(Intrauterine devices) pieneen kaupunkiin, äärimmäisessä takapajulassa Uttarin provinsissa, Intiassa. Ei vain, että IUD:t rohkaisisivat  (tehokkaasti sikiäviä Intian murjaaneja) syntyvyyden säännöstelyyn, mutta myös töitäkin tulisi tarjolle, maaseudulle jossa niitä tarvittiin. 

Se oli fiasko. Oli loppumaton määrä pieniä viivytyksiä, odotettiin työkaluja tai tarvikkeita, korjauksia, odotettiin, että huonosti tehty työnjälki korjataan / oikaistaan. Paikalliseen sähköverkkoon oli vaikea kykeytyä ; ja kun se oli vihdoin valmis, se todistautui riittämättömäksi. Lähes vuosi oli kulunut, eikä tehdas ollut toiminassa / toimiva, ja olisi ikinä toiminutkaan olisi se selkeästikkin ollut epäkäytännöllistä pyörittää / ylläpitää. Managerinsa löi haskat tiskiin ja siirsivät koko paskan / operaation lähimpään isoon Cityyn, Kampur:iin. Jossa saivat tehtaan pystyyn ja toimintaan alle 6:ssa viikossa.

Todistaen, ettei muillakaan ideologioilla ollut asiasta sen parempaa käsitystä kehityksestä, Mao miltei tuhosi kiinan "Suurella harppauksella eteenpäin" (1958), joka yritti ohittaa kaupungit ja ripotella tehtaita ympäri  killisilmien / Kiinan maaseutua, tuloksena oli kaaos ja nälänhätä.
 (Hahhahahah hAHAhah HAHahah AAaaa !!)

Miltä Maailma näyttäisi jos ihmiset hyväksyisivät Jane Jacobsin ideat ?.


Elintärkeillä tavoilla se näyttäisi samalta. Hänen  sanomansahan oli / on, että kehitys tulee kaupungeista, joten kaikki aito kehitys mitä näemme - Hong Kong tai Seoul tai Sãu Paulo esim- on jo "Jacobiaanista". Hyvät uutiset on, että kaupunkikehitys on luonnollinen prosessi ja usein ongelmana ei olekkaan saada sitä käyntiin, vaan poistaa esteet sen tieltä.

Monella tapaa me vain tuhlaisimme vähemmän aikaa ja rahaa, siihen mikä ei toimi : 

Kaupungit ja maat eivät vaivautuisi yrittämään houkutella "istutettuja"tehtaita (tämänhetkinin "fokus" suurimmalle osalle kansainvälistä kehitystä). Parhaassa tapauksessa tämä nähtäisiin, "Stopgap" ( kun joku korvaa jonkun mikä puuttuu,  paikan) tekona, yhden askeleen päässä hyväntekeväisyydestä. 

Samanlaisista syistä, olisi vähemmän pykimystä hemmotella Big Business:ssia. Iso Bisnes pystyy huolehtimaan itse itsestään; se ei tarvitse hemmottelua.

Kansakunnat ja kaupungit olisivat hälyytystilassa / tärreillään, eivät mielissään kun vaurautensa / kukoistuksensa riippuu resurssien uuttamisesta ; ne tajuaisivat tämän olevan (resurssien siis) hyvin petollista onnen lajia, sillä se ei ole ainoastaan ohikiitävää, mutta myös mitätöi aitoa (lässäyttää tahdon / halun [ei ainakaan rohkaise kehittymään]) kehitystä, kunnes on liian myöhäistä.

Kansakunnat ja kaupungit eivät pelkäisi kilpailijoidensa kukoistusta, sillä suurempi talous hyödyttää kaikkia. Kaupungit eivät lakkaa sisääntuomasta (import) kun korvaavat sisääntuotuja hyödykkeitä ; ne vain yksinkertaisesti vaihtavat "importtinsa" uusiin asioihin. "Jacobiininen" kansakunta ei huolehtisi ulkomaisesta kilpailusta, vaan paikallisesta uuden työn innovoinnista.

Positiivisista askelista:

Jos kansakunta haluaisi kehittää jotain aluetta, se pyrkisi luomaan maahan / -sisääntuonti-korvaavan kaupungin. "Jakobiininen"versio TVA:sta esimerkiksi, olisi yrittänyt tehdä Knoxvillestä dynaamisen kaupungin.

Kaupungit rohkaisisivat pienien, moninaisten ja innovatiivisten yritysten luomista. Ne poistaisivat kehityksen esteitä (kuten monopoleja, rotu tai kasti syrjintää ja suuren skaalan asemakaavoitusta.(Jipiii!) ja pääomasijoittajat rahoittaisivat kompastelevia "start-uppeja" / uusi yrityksiä. (Jacobs ei sano niin, mutta luulen, että USA:ssa suuri apu olisi kansallinen terveys suunnitelma ; terveydenhuollon puute on käänteis-houkutin työntekijöille, liittyä pikkufirmaan).

Kaupunki keskittyisi jo olevaisen teknologiansa arvonlisäykseen / pieneen paranteluun. Tokio, muistatteko, kehitti ensin polkupyöränkorjausta, ei autojen valmistusta. Korkea Teknologia on seksikästä, mutta se ei oikeasti kuulu kaupunkiin ennekuin se voi tuottaa jokaisen osan itseään. 

Unelma yhdistyneistä valuutoista unohdettaisiin / hylättäisiin, pienempien valuutta-alueiden hyväksi, jotka tarjoaisivat sitä oikeaa "fiidbäkkiä" palautetta, takaisinsyöttöä -kaupungeille. Kaupungit voisivat myös tarjota väliaikaisia Tarffeja, rohkaistakseen paikallista tuotantoa.

Keräisimme myös relevantimapaa (asiaankuuluvampaa) dataa. Paljon siitä datasta / tiedosta, jota tarvitaan kaupungin tilan arvioimiseen ei ole helposti saatavilla. Kuinka paljon diversiteettiä on ?. Kuinka paljon tuonnin korvausta?. Kuinka kauas ulospäin Kaupunki Alue ulottuu?. Ovatko sen tehtaat natiivia kasvustoa vai tuotitavaraa?. Kansallinen data on näissä kysymyksissä mitättömän arvoista. Kansakunnan vienti ei ole sen kaupunkien viennin summa esim, koska kaupunkien vienti kaupungista toiseen on aivan yhtä tärkeää kuin niiden vienti ulkomaille.



Lisää lukemistoa
Arkkitehti Christopher Alexanderin " A pattern language". Joka tuhoaa ja uudelleenrakentaa Arkkitehtuurin, paljolti kuten Jane Jacobs rekonstruoi Makroekonomiikan.
Tai pelaa vain paljon Sim Cityä -pelin suunnittelijat ovat lukeneet sekä Jacobia, että Alexanderia-  tai Civilizationia, joka ottaa sen ultra-Jacobinistisen näkökulman, että sinun tulee kehittää sivilisaatiosi käyttäen pelkkiä kaupunkeja.
                                                                               

                                                                              THE END


Sitten vielä omaa jurnutustani. Olen aatellut itse niin, että hyvässä ja pahassa Helsinki = Suomi. Jos Stadi pommitettaisiin nyt, koko muu Suomi tod.näk. lamaantuisi tavalla tahi toisella, kun taas toisin päin, eli jos muu Suomi katoaisi tänään ei se välttämättä kaataisi Stadia, tai edes hetkauttaisi hirveästi. Kärjistetysti ainakin.

Ja tätä tekstin sanomaa, ei näytä monikaan tajuavan, myös tai miltei ertitoen kaikki modernit, esiinnousseet netin " Vaihtoehto Oikeistolaiset / Patriootit / Pro Valkoiset jengi / PerusSuomalaiset / Reaktionäärit +kaikki muut".
Kun manaatte Helsinkiä suurinpiirtein erotettavaksi oikeasta Suomesta, niin miettikääpä tuota Janen lausahdusta tuolla iiiiiihan ylhäällä, " It´s the Cities stupid ! ". Kyse on kaupungeista ei mistään metsästä, nuijalasta. Mitä on "Maaseudun Tulevaisuus" ??!. Ei "maaseudulla" taida paljoa olla mitään mainittavaa tulevasuutta, muuta kuin näivettyä omaan mitättömyyteensä.

Periaatteessa ihmiset maaseudulla elävät eräänlaisessa primordiaalisessa alkutilassa, ihmisen apinamoodissa, puissa. Riipuvat puissa ja kantakapakoissa, kiroavat innovaatioita ja pieksevät "Homoja" tai mitä vain turhan eri...tyis..laatuista. Suurin osa valkoisista onkin eräänsortin luontaissyntyisiä "Veekereitä" eli Valkoisia Neekereitä. Mutta kuten Jane sanoi, "maata ei hallita maaseudulta vaan kaupungista" ja sehän on ihan taivahan tosi, Helssingissähän(sic!) se Eduskuntatalo / Vapaamuurari Temppeli on, ei missään Uts-joella.
Eli jos menetämme  Stadin tyystin, kaikenlaiselle ulkomaiselle sonnalle, neekereille, somaleille, mustalaisille, juutalaisille, ryssille, näille moderneille ´maanpettureille´  tai mille vain, menetämme periaatteessa koko maan !!. Tätä on syytä pohtia ja hartaasti.

Miehittäkäätten siis oman maanne "komentokeskus / -kaupunki" älkääkä jättäkö sitä kaikille muille. Tai perustakaamme sitten uusi ja iki-oma johon kaikilta noilta yllämainituilta (ym) on pääsy ehdoitta kielletty.