Tzäpään dokkari

NHK:lta tuli juuri jokin Japanin kulttuuria käsittelevä dokkari. Katselin taas Japania ja kulttuuriaan / traditioitaan sekä ihaillen, että snadisti kadehtien. Lumoavaa, kaunista, persoonallista ja sieluullista ja jatkuvaa ja pyhää ja vaikka mitä !.
Hienoja symbooleita ja pukuja ja kaikkea kaunista, maan ja Japanilaisen Taivaan -väliltä. Kaikki tuollainen on kuin todeksi muuttunut Nintendo-peli. Mutta todellisuudessahan asia on lähinnä toisinpäin, eli pelit ottavat tietenkin vaikuttimensa todellisuudesta, ja elokuvat ja musiikki yms.

Olisipa täälläkin jotain noin vahvaa ja omaleimaista !.
Mutta toisaalta ; onhan täällä! ...ainakin siellä ja täällä, ripoteltuna pieninä paloina, muttei niitä vain oikein ole alettu "kohkata" joten ovat jääneet MoKu-hypen jalkoihin ja mm sen Samurai Katanan kuten Matruuna aikoinaan sanoi. Eli Eurooppalaisten omat vastaavat kulttuuripiirteet on jääneet kuin Gnuu-lauman rymyn jalkoihin, verratuna esim juuri Japaniin, mutta siltikin: Japani onkin khuul kuin mikä, ei täydellinen, mutta khuul.
Muttei sitä nyt tarvi aina tuijottaa ja unohtaa omiaan.

Ja onhan meillä "aina" se Kiira Korven tussu !.